torstai 4. kesäkuuta 2020

Toukokuun menot!

Toukokuussa, kuin myös seuraavat pari kuukautta liikutaan isoissa menoissa. Tallitarvikkeita oli iso liuta ostettavana. Uutta tarhaa varten langat, eristimet, kahvat, laudat, tolpat, maalit, pensselit ja ruuvit lautojen kiinnitykseen.. Uudelle laitumelle jouduin ostamaan parisenkymmentä uutta muovitolppaa ja uudet langat. Tarhan hiekoista ei vielä ole laskua tullut. Mustat salaojaputket löytyivät valmiiksi omasta takaa, kuin myös kaivinkone, niin saimme sentään hieman säästettyä.

Tällainen tarha syntyi parin päivän uurastuksella.
Muina tarvikkeina on uudet kottarit, loimien kyllästysaineet, pari liimasidepinteliä, 30 mitta tarhojen tekoa varten ja pehmustelaatikko heinäpussiboxiksi.

Alman varusteet pitivät sisällään ötökkäloimen, joka kävi vatsasta jo liian ahtaaksi sekä tulevalle varsalle oman riimun.

Rehuja kaikille on kivennäistä ja nameja. Alma sai säkin Black Horsen Breederiä ja Riina taas sai tuttuun tapaan säkin Racingin Smarttia.

Eläinlääkärikuluissa on Alman jälkimmäinen tarkastuskäynti, jolloin kartoitettiin varsomisajankohtaa. Toinen lasku onkin vielä tulematta, siinä on Riinan raspaus ja Alman ensimmäinen tutkintakerta.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Meille tulee heppavauva!

Alma muutti meille syksyllä. Se oli vanhaan kotiinsa ostettu siitoskäyttöön, mutta lukuisten yritysten jälkeen kohtu oli edelleen eläinlääkärin tutkimusten mukaan tyhjä. Näin tamma oli ns tarpeeton ja muutti meille. Nyt kuitenkin kevään mittaan olen pyöritellyt monenlaisia ajatuksia päässäni; Onkohan sillä hiekkaa? Onkohan se tiine? Onkohan sillä joku sairaus? Toisin sanoen sillä on hiljalleen maha kasvanut ja varsinkin sivuille. Ratsastaessa se on puuskuttanut enemmän kuin ennen ja käytöskin on hieman muuttunut.


Keskiviikkona meille oli varattuna eläinlääkäri raspaamaan hevosten hampaita. Sovittiin samalla, että tutkitaan hieman mahaa ja etenkin sen sisältöä. Alma tutkittiin ja todettiin samalla tineeksi. Näin hampaat jäi raspaamatta ja hoidettiinkin vain Riina-ponin hampaat. Riinalla ei mitään ihmeellistä ollutkaan, eikä Almallakaan pitäisi kummempia olla.


 Tämä koko soppa sekottaa pakkaa tosi paljon. Almaa ei olla ruokittu tiineyden mukaan, mutta onneksi varsomiseen on vielä noin kaksi kuukautta aikaa. Tänään kävi vielä eläinlääkäri tutkimassa tamman uudestaan ja arvioimassa varsomisen ajankohtaa. Keskiviikkona minulla ei ollut antaa astutuspäiviä, mutta nyt taustatöiden jälkeen sain päivät varmoiksi. Onneksi ostin tamman siskoltani, niin taustatyö oli varsin helppoa. Eläinlääkärin arvion mukaan varsa näkee päivän valon kesäkuun ihan lopun - heinäkuun puolen väliin tienoilla.

Ongelmahan tässä on se, että meidän muuton pitäisi olla heinäkuussa. Onneksi uudessa paikassa on valmis talli ja jos talon vanhalle omistajalle sopii, niin siirrämme hevoset heti kuin se on mahdollista. Jos tämä ei onnistu, kuskaan tamman siskoni luo varsomisen ajaksi. Jännittää vietävästi!

Uskon, että kaikki sujuu ihan hyvin, sillä onhan Alma on varsonut ennenkin. Sunnuntaina vietimmekin Äitienpäivän lisäksi, myös tamman synttäreitä. Teräsmuori on meidän porukan nuorin ja täyttikin sopivasti 19 vuotta. Ikä ei tätä tammaa paina.


Keskiviikkona juhlimme myös Pontuksen synttäreitä. Poni on meijän porukan keskimmäinen ja ikää mittariin tuli pyöreät 20v! Hienossa kunnossa ruuna elelee meidän akkojen keskellä. Pontuksen kanssa kaikki on muutenkin ollut tosi mutkatonta. Riina ja Pontus rakastuivatkin toisiinsa välittömästi ja kuluttavat päiviään kyhnäten kiinni toisissaan. On ihana seurata näiden kahden touhuja. Alma ei aina oikein jaksa näitä pieniä.



maanantai 4. toukokuuta 2020

Huhtikuun menot!


Huhtikuun aikana päästiin vihdoin normaaleihin lukemiin. Rahaa kuluu, mutta niin se meillä kaikilla hevosihmisillä! Pontus tosiaan muutti meille huhtikuun alussa toimittamaan seuraherran virkaa meidän kuninkaallisille tammoille.

Tallitarvikkeet sisälsivät tässä kuussa 6 pussia olkipellettiä. Pidän määrän nyt pienenä, sillä hevoset jäävät pian myös öisin ulos.

Almalle kuluja syntyi eniten; Tarvikkeisiin sisällytin Solhedin aurinkorasvan ja ötökkämyrky. nämä löytyivät kätevästi -50% alessa. Rehuina meni jälleen Kraftin Performance Low Stach pelletti ja samoin myös Chia de Dracian Joint Buddy yrittisekoitus nivelille. Sen lisäksi Alma myös kengitettiin ympäri kesäkenillä.

Riinan ja Pontuksen kulut koostuivat tässä kuussa vain vuoluista.

Valmennuksia ei tässäkään kuussa ollut. Oma terveyteni on jälleen hieman reistailluit, mutta toivottavasti uudet lääkkeet alkavat puremaan kunnolla. Lämpimät kelit sentään onneksi auttavat hieman nivelsärkyihin.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Maaliskuun menot!

Maaliskuu elettiin melko rauhallisesti. Kulut olisivat pysyneet varsin maltillisina, mutta ostin oman hevoskopin, joka maksoin 3000 euroa. Mielestäni sain sen todella halvalla, joten en voinut olla ostamatta.

Muut tallikulut koostuvat 10 pussista olkipellettiä ja parista hamppupaalista. Almalla oli kintereessä pieni haavakohta, joten piti hetkellisesti saada pehmeä kuivike alle, jotta kinner parani.

Alman ruokinta vaihtui sopivammaksi. Ostin kokeeksi Kraftin Performance Low Starch säkin. Siinä on vähän sokeria, reilusti valkuaista ja pieni syöttömäärä. Tämä jää nyt ainakin hetkeksi käyttöön. Alma on paksu, joten sen sokerin saantia on seurattava. Se on kuitenkin vanha hevonen, jonka lihakset ovat vasta kehittymässä, niin se oikeasti tarvitsee valkuaista. Heinässä kun sitä ei valitettavasti hirvittävästi ole.

Riinan rehut koostuvat Racing Smart säkistä, joka ponilla kestääkin taas pitkän tovin.

Nyt huhtikuussa meille tuleekin taas hieman enemmän kuluja, kun luvassa on kengitys ja mahdollisesti myös hevosten hampaiden raspaus. Kaiken  kukkuraksi meille muutti uusi poni, Pontus. Ruunan on tarkoitus toimia lasten ilona ja kuninkaallisten rouvien seuraponina. Mikäli hevoset tulevat toimeen hyvin, jää ruuna asumaan meille.

Vielä lisää muutoksia on tulossa kesällä, kun olemme muuttamassa uuteen kotiin. Nykyinen kotimme myydään ja myynti-ilmoitus julkaistaankin jo tänään. Hevoset muuttavat mukanamme, sillä myös uudessa kodissa on talli. Siitä kuitenkin lisää sitten, kun pääsemme muuttamaan!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Helmikuun menot!

Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankintojen sekä eläinlääkärikäytien takia.



Tallitarvikkeet koostuvat olkipelletin ostosta, uudesta jakkarasta sekä kentän aitojen korjauksesta. Inhimillinen summa tällä kertaa! Valmennuksessa kävin kahdesti ja maaliskuussa toivottavasti tämä on isompi kulu. Harvoin toivoo rahaa kuluvan, mutta nyt toivon.

Irman eläinlääkäri maksu koostuu jalkojen kuvauksesta sekä matolääkkeestä. Jaoin kaksi matolääkettä kolmelle kaviokkaalle.

Alma sai uusi varusteita messuilta; Riimuja kolme kappaletta, linimenttejä ja pesusetin. Lisäksi ostin jo aiemmin Back on trackin kinnersuojat.  Riina-ponin varusteet koostuvat myös messuostoksista; uusi riimu, jalkkarit ja suojat. Rehutkin koostuvat messuostoista, sillä hepat saivat ison ämpärin nameja. Ei nämä nyt niinkään rehuja ole, ennemmin venyttelyyn tarkoitettavia herkkuja.

Alma eläinlääkäri kulu sisältää kaksi rokotusta ja matolääkkeen. Aloitin rokotusohjelman kokonaan alusta, jolloin kertoja tuli kaksi. Riinalla on pelkkä matolääke.

Kulut pysyivät mielestäni erittäin maltillisena, mutta toivottavaa olisi saada summaa vielä alaspäin.

Plussaa syntyi tässä kuussa aika paljon, kun myin Irman vanhoja kamoja. Yhteensä näistä kertyi 170 euroa. Vielä löytyy jonkin verran ylimääräistä tavaraa odottamassa myyntiä

Jäin niin sanotusti tappiolle tässä kuussa vain 647,32 ja se taas kuulostaa aika hyvältä, kun miettii ns ylimääräisiä eläinlääkärikuluja, joita ei kovin usein onneksi ole.

Nyt hevosia on tällä hetkellä yksi vähemmän. Kuiviketta menee vähemmän, kuin myös muuta talliin liittyvää. Rehukulutkin tippuvat hieman jatkossa.

Tähän kuuhun olisin voinut vielä sisällyttää Alman oston ja omistajavaihdoksen hinnan. Ne on kuitenkin sellaisia kuluja, jotka jätin pois.

Miten sun helmikuu meni?

GoExpo Horse 2020 Lauantai!

Saadessani bloggaajapassin messuille, ajattelin vierailla paikan päällä useampana päivänä. Hommahan meni pieleen tietysti töiden takia, joita paiskin perjantaina sekä tänään sunnuntaina.

Tämän vuoden messujen ensivaikutelma oli yllättänyt, positiivisella tavalla. Paikalla ei ollut ainuttakaan lehmää tai alpakkaan, vaan vain hevosia. Tuntui uskomattomalta nähdä näin iso muutos muussakin kuin nimessä. Ohjelmaa riitti jälleen jokaiselle, mutta harmillisesti osan joutui pakosti sivuuttamaan. Olisi aika siistiä jos tulevaisuudessa pystyisi kloonaamaan itsensä seuraamaan jokaista luentoa ja esitystä.


Saavuimme ystäväni Jonnan kanssa paikalle hyvissä ajoin ennen odottamaamme kouluratsastusklinikkaa, jota molemmat odotimme kovasti. Kouluratsastusklinikan sijaan sanoisin tämän olleen kouluratsastusdemo, josta irtosi hyvin pienessä ajassa hyvin paljon tärkeää asiaa.

Anna Von Went, joka klinikan jäljesti, on erittäin taitava ja pitkän linjan kouluratsastaja sekä valmentaja. Hän vaikuttaa olevan oikein jalat maassa tyyppi, joka suhtautuu asioihin vakaalla ammattitaidolla, mutta myös huumorilla.

Anna kertoi lyhyesti istunnasta, miten esimerkiksi jalan liiallinen painaminen jalustimeen vaikuttaa todella paljon istuntaan. Anna myös painotti ja näytti esimerkkejä suorasta ja vinosta hevosesta. Heräsin taas todellisuuteen miten tärkeää on keskittyä suoruuteen. Samalla Anna puhui paljon puolipidätteestä ja miten se taas vaikuttaa oikein tehtynä superpaljon kaikkeen tekemiseen.


Yksi pieni puolipidäte muutti aivan hurjasti hevosen ravia, jolloin itselleni tuli todellinen WOW-fiilis. On ilo katsoa taitavaa ratsastusta ja vielä hienompaa oli se, että huippuratsastaja keskittyy oikeasti aivan perusasioihin, jolloin jokainen alan seuraajaa ja ihan varmasti jotain irti!

Klinikan jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Mietin ensin somegaalan seuraamista, mutta koska lavaa ympäröi valtava määrä ihmisiä, päätimme jatkaa ostosten tekoa. Kojuja oli kivasti ja jokaiselle oli tyrkyllä jotain. Sorruin itsekin ostamaan ison läjän tavaraa, mutta kuten tapoihin kuuluu vain tarpeellista tavaraa.

Shoppailuiden jälkeen ajattelimme mennä seuraamaan kesken olevaa esteratsastusluokkaa. Ihmisiä oli kuitenkin niin paljon katsomossa sekä kentän ympärillä, että käännyimme kannoillamme ja siirryimme vielä tutkimaan tarjontaa. Jäimmekin seuraamaan Satula.comin satulansovitus näytöstä, josta sain jälleen paljon irti. Olen paininut satulaongelmien kanssa aina kun meillä on ollut hevosia ja sain taas pari vinkkiä miten sovittaa itse satulaa. En ikinä luota pelkkään omaan arvostelukykyyni, vaan käytän siskoani hyödyksi.


Meidän vakkari satulakaupan, Paimion toimipisteen Marja Isotalo kertoi todella tarkasti ihan kaikesta miten voi tarkistaa satulan sopivuutta. Olen aina itse pitänyt ongelmallisena tarkistaa sopiiko paneelit koko matkalta hevoseen oikein, mutta tähänkin sain vastauksen erittäin helposti. Toivottavasti jokainen hevosen omistaja oikeasti pitää huolen siitä, että hevosella on sopivat varusteet. Tällöin välttyy isoilta ongelmilta. On hyvä muistaa, että kunnollinen satula voi olla arvokas, mutta halvan satulan klinikkakustannukset kasvavat myös suuriksi.


Viimeisenä omassa vuorolistassani oli Eläinlääkäri Katja Lappalaisen mielenkiintoinen luento hevosen ruokinnasta. Selväksi tuli, että heinäanalyysi on oikeasti tarpeen, sillä sen pohjalta tietää lähes kaiken. Jos heinässä on liian vähän valkuaista, tulee sitä antaa lisänä purkista. Jos taas sokeria on liikaa, tulisi olla todella tarkkana! Liika sokeri voi olla hevoselle hengenvaarallista metabolisen oireyhtymän tai kaviokuumeen takia.

Hevosen ruuansulatus on todella mielenkiintoinen. Tuntuu, että ymmärrän taas paljon enemmän ruokinnasta, kun tajuan miten suolisto toimii. Ja tajuan myös sen miten tärkeää riittävä veden juonti on ja mihin se uloste oikein jää jumiin, jos hevonen kärsii ummetusähkystä.

Messut olivat tänä vuonna hyvä kokemus. Sain tehtyä tarpeellisia hankintoja, näin tuttuja. Pakko muuten mainita, että tänä vuonna uskalsin sanoa Muuliprojektin Kaisalle moi! Aiempina vuosina en ole uskaltanut. Somettajien Meet and Greet kiinnosti minua, mutten vielä uskaltanut mennä juttelemaan sometutuille tai ns. "idoleille". Kaisa on niin sellainen aito, että hänelle uskalsin hiukan höpistä niitä näitä.



Ostoksista en ajatellut tehdä sen isompaa esittelyä. Karvariimun sai kympillä ja Venla sai ponillensa siniset jalkkarit reilulla kahdellakympillä. Mukaan tarttui linimenttejä, heppanameja, riimuja, hanskat, suojat ja jakkara! Hintaa näille kaikille tuli noin 155 euroa. Nyt voikin taas hetken olla ostamatta mitään!

Iloista messupäivää vielä tänään meissuilla kävijöille!

maanantai 24. helmikuuta 2020

Hyvästi rakas!

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan


Mitä tapahtui?

Saimme viettää Irman kanssa yhdessä aivan liian vähän aikaa. Ostin tamman elokuussa 2018, eli yhteista aikaa meillä ehti olla vain 1,5 vuotta. Meillä oli ongelmamme, mutta opin rakastamaan Irmaa koko sydämestäni. Suurinta rakkautta on mielestäni osata päästää irti oikealla hetkellä.

Päätin Irman ostaessani, että jos sille tulee jotain, lähtee se taivaslaitumille. Viime kesä oli ihottuman kannalta todella vaikea ja säälin hevosta jo silloin. Vaikka miten yritin hoitaa sen harjaa, se oli vähän väliä vereslihalla. Koko kesä tuntui olevan hevoselle täyttä tuskaa.

Syksyllä alkoi ratsutus ja tamma etenikin ihan kivasti. Kaikesta huolimatta se oli erittäin toispuoleinen ja ajattelin sen olevan kiinni siitä, että olihan se tavallaan vanha ravuri. Pääsimme syksyllä tekemään hyvän pätkän töitä, kunnes alkoi ontuminen. Sama tapahtui jo aiemmin keväällä. Irma ontui voimakkaasti.

Olin aiemmin tutkituttanut tamman mahaa hiekan varalta ja nyt päätin, että ihan oikeasti olisi aika kuvata myös jalat. Irma ei ontunut montaa päivää, mutta edelleen se oli outo. Minulla oli pidempään tunne siitä, että jotain suurta oli vikana. 


Irmaa hierottiin säännöllisesti, eikä sillä ollut ikinä mitään aivan älyttömiä jumeja, silti se oli outo. Sitä on vaikea selittää. Sen lisäksi, että se oli toispuoleinen, se ei ikinä seissyt suorassa käytävällä, ei peruuttanut suoraan ja siihen päälle osasi olla häijy kuin mikä.

Ajattelin aina, että se on vain tamma. Mutta nyt voin sanoa, että hevonen ei ihan varmastikkaan pelkän sukupuolen vuoksi ole niin hapan ja häijy. Viimeisinä päivinä Irma hyppi tarhassa kesken rapsutushetkien pystyyn, eroahdistui ja muutenkin pakeni kuoreensa. Tätä hevosta ei oltu luotu oloneuvokseksi tai pelkäksi maastokaveriksi. Irma nautti aina tehdä töitä ja nyt kun se vain oli ja sillä käveltiin ei mistään tullut mitään. Viikossa se söi koko uuden tarhan tolpparivistön uuteen uskoon.

Oli siis ilmiselvää, ettei tamma tosiaan nauti elämästään. Sen kanssa mikään ei enää ollut turvallista, eikä sen kanssa ollut hyvä olla. Irma olisi vielä joskus saattanut kestää kevyttä maastoilua, mutta koska en itse pysty maastoilemaan kovinkaan usein, en halunnut antaa hevosta myöskään muualle. Mitä jos sen kanssa olisi yritetty treenata ja sen kivut olisivat taas kovenneet. 

Tiedän itse reumataustani vuoksi miltä tuntuu, kun niveliin sattuu. En halua suoda sitä kenellekkään muulle, niimpä päätös lopetuksesta oli helppo. Irma lopetettiin metsästäjien toimesta kotipihalle, sen olessa aivan tyyni ja rauhallinen, kuin se olisi tiennyt hetkensä koittaneen.

Lauantain ilma oli niin surullinen ja tuntui siltä, että taivas itki kanssani. Nyt rakkaan ja parhaan ystäväni on kuitenkin hyvä olla, eikä se enää kärsi ihmisen itsekkyyden takia. Se teki kaikkensa eteeni vaikka siihen sattui, joten minun oli osattava päästää irti oikealla hetkellä. Tuntuu pahalta sanoa, mutta hevonen ei kärsi kuolemasta, me ihmiset kärsimme kun menetämme rakkaamme.



Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

Irmastiina 9.6.2012-22.2.2020