sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Perjantain kisoista!

Heräsin aamulla ajoissa. Jännitys ei antanut nukkua kauempaa ja olin tallilla joskus kahdeksan jälkeen. Henna oli ruokkinut hevoset sisälle ja laitoimme ne yhdessä ulos.

Keräilin hevosten tavaroita valmiiksi ja kun kaikki oli kerätty hain Zafiirin sisälle ja rupesin harjaamaan sitä ja selvittämään sen häntää. Marjo leikkasi harjan tasaiseksi ja itse keskityin vain tärisemään. Sitten vain suitset päähän ja riimu siihen päälle ja hepat kyytiin.

Lähdin omalla autolla hiukan edeltä, mutta kisapaikalla olimme samaan aikaan. Emma kävi ilmoittamassa meidät. Sitten vain ponit kuntoon ja ulkokentälle pyörimään. Hetken menimme kentällä, kunnes tuli meidän verkkaryhmän vuoro mennä maneesiin lämmittelemään.

Zafir meni nätisti maneesiin, mutta kouluaidat olivatkin pelottavia. Keskityin maneesissa kulmien ratsastamaseen ja siihen että saataisiin radalla hyvät tiet. Verkka sujui ihan ok ja menin sieltä vielä ulos kentälle asettamaan hevosta.

Meidän vuoro oli verkkaryhmän viimisenä ja odottelinkin sitten maanesissa kun edeltävä ratsukko suoritti rataa. Kesken ratsukon suorituksen tuomin päässä kulmassa hevonen hypähti pystyyn ja sen tasapaino petti, joten se kaatui kyljelleen ja ratsastaja jäi alle. En voinut muuta kuin pillahtaa itkuun. Pelkäsin että ratsastaja kuolee, mutta kyllä hän omilla jaloillaan lähti pois kävellen.

Nyt olisi minun vuoroni, mutta maneesissa ei ollut yhtään ratsukkoa meidän "seurana" joten odottelimme hetken, että eräs poni tuli reunalle odottelemaan meidän suorituksen ajaksi.

Ratana oli siis Helppo C:1 2000 ja olin opetellut sen jotenkuten. Löntystelimme keskelle maneesia tervehtimään tuomaria ja siitä sitten aloitimme. Temponlisäys meni plörinäksi, mutta kolmikaarinenkiermura ura onnistui tiensä puolesta.Seuraava tempolisäys meni todella huonosti, koska siinnä piti istua harjoitusravissa, niin en halunnut pomppia selässä. Pysähdys epäonnistui, sillä neljä sekunttia olisi pitänyt olla paikallaan ja sitten vasta peruuttaa, mutta Zafir lähtikin heti peruuttamaan. Laukka nousi hyvin ja keskiympyrä onnistui, mutta sitten munasin ja laukka muuttui raviksi. Korjasin kuitenkin heti ja jatkoimme lävistäjän loppuun asti. Toinen laukka oli parempi ja keskityin ehkä liikaakin sen ylläpitämiseen ja sitten se muuttuikin pitkäksi. Muistin viimeisen voltin ja ratsastin hymyssä suin lopputervehtimään tuomaria ja puuskutin todella kovin.


Kun saimme radan loppuun meinasin lentää alas selästä, kun Zafir pelästyi katolta tippuvaa lunta. Onneksi en kuitenkaan tippunut.







Radan jälkeen olin oikein tyyväinen ja prosentteihin olin myös todella tyytyväinen, sillä tavoite oli hyväksytty eli 50%

Jännitin kyllä aivan turhaan, mutta nyt ainakin opin jotain. Huomiset estekisat jäävät mun osalta väliin. Katselin lähtölistoja, enkä jaksa olla siellä koko päivää joten jään pois. Loppuun vielä tulokset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti