maanantai 25. heinäkuuta 2016

Miten tästä eteenpäin?

Ero ehti olla minulla muutaman päivän, kun järki sanoi että ei. Tamma ei ollut ollenkaan minunlaiseni. Vaikka kiva tamma onkin, oli se aivan liian iso projekti minulle. 15-vuotiasta hevosta ei ole ollenkaan enää niin helppoa lähteä kouluttamaan uudestaan niin ratsastaessa, kuin muissa toimissa. Kun sain tamman kengitetyksi, voitiin aloittaa työt. Siskoni ratsasti sillä ensin ja jo silloin näin, ettei siinnä ole mitään mitä haen. Etsin rauhallista hevosta, sellainen kuin Viva oli. Ero on kyllä kiltti, mutta liian raaka ja reipas. Juoksutin tamman seuraavana päivänä ja aloin taas olla hieman eri mieltä.

Seuraavana päivänä kiipesin itse kyytiin ja minut valtasi pelko. En ymmärrä tilannetta vieläkään, mutta en vain voinut jatkaa yhteistyötämme. Olen muutenkin arka hevosten kanssa, niin en mitenkään voi ostaa hevosta, joka jostain syystä pelottaa minua. Toisaalta teki mieli tehdä kaupat, mutta miksi ostaisin hevosen vain siksi, että omistan jälleen hevosen. Vaikka minua nyt surettaa nyhvätä kaikki päivät kotona, en voinut tuottaa itselleni pettymystä.

Sisimmässäni kaipaan hevoskaveria todella paljon. Toisaalta kuitenkin haluan itse kehittyä ratsastajana ja mahdollisesti harrastusmielessä kilpailla. En Eron kanssa olisi todennäköisesti olisi päässyt etenemään mihinkään. Oiva harrastuspeli se on varmasti jollekkin muulle, muttei minulle.

Lähdimme lauantaina viemää hevosta takaisin kotiin. Mietin vielä aamullakin, sillä matka tamman kotiin oli pitkä. Tunteja autossa kertyi kotimatka mukaan lukien ainakin yhdeksän tuntia. En ihan ilman miettimistä tuohon matkaan olisi lähtenyt.

Nyt kaikki on ihan auki. Hankinko hevosta ollenkaan? Keksinkö itselleni uuden harrastuksen? Rahalle olisi muutakin käyttöä, mutta pystynkö olemaan ilman hevosta. Hevoset ovat minulle henki ja elämä. Sitä tunnetta ei korvaa mikään, kun pääset tallille ja jätät murheet autoon. En kertakaikkisesti tiedä mitä teen. Joo, minulla on ostoilmoitus hevosesta ja selaan lähes päivittäin myynti-ilmoituksia, mutta vielä en ole löytänyt yhtään hevosta, jota haluaisin edes mennä katsomaan. Olen valmis pitämään kaikki ovet avoinna.

Miten tästä eteenpäin? Sen näkee aikanaan.

10 kommenttia:

  1. Voi hitsi. Mutta se vain menee niin, että jonkun hevosen kohdalla klikkaa ja jonkun ei.
    Toivonmukaan löytäisit nyt sellaisen hevosen, jonka kanssa juttu toimisi ja pääsisitte etenemään! Ja kyllä sinä varmaan sellaisen löydätkin ennemmin tai myöhemmin. Usko pois! 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikken kanssa mulla oli juuri tuo ongelma, ettei vain synkannut. Loppupeleissä ei ollut enää kivaa käydä edes tallilla. Eihän mulla tässä mikään kiire ole. Pelkään vaan, että jos hevosta ei löydä kuukauden parin sisällä, en varmasti hanki enää ollenkaan hevosta.

      Poista
  2. Entäs ylläpitohevonen? Joku osaavampi ja kokenut opetusmestari? Vaikka Angie on kehittynyt hurjasti siinä ajassa mitä se on minulla ollut, tuntuu, että se oma kehitys on jäänyt taka-alalle. Kun on vain keskittynyt viemään hevosta eteenpäin, niin minä olen itse jäänyt junnaamaan siihen samalle tasolle, minne tipahdin, kun aktiiviratsastuksen aikanaan lopetin. Niinpä minun neuvo on, jatka hevostelua, mutta etsi itseäsi osaavampi hevonen, oli se sitten oma tai lainaheppa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläpitoon en ole vielä ainakaa mitään löytänyt. Enkä oikein voi mitään 10t€:n hevosta ostaa kun sitten rahat ei riitä. Täytyy pitää silmät avoinna.

      Poista
  3. Voi harmi :( Mutta kyllä mä uskon, että sulle vielä heppa löytyy, oma, vuokra, ylläpitohevonen tai jokin noiden välimuoto :)

    VastaaPoista
  4. Omaa tunnetta kannattaa aina kuunnella, etenkin hevosasioissa. Luulen, että kannattaa antaa itselleen aikaa. Jossain vaiheessa oikea ratkaisu kirkastuu ja se oikea hevonen astelee elämään. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oikein tunne ja järki kohtaa hevosasioissa, mutta kai se on jokaisen hevosihmisen ongelma. Kiitos!

      Poista
  5. Anna itsellesi aikaa! Kun oikea hevonen osuu kohdalle, sen huomaa. Uskoisin, että olet vielä vähän "shokissa" Vivan menetyksestä, joten anna aikaa. Vaikka se tuntuukin hirveältä, kannattaa uusi hevonen etsiä kaikessa rauhassa. Harmi kun asut älyttömän kaukana, oisin voinu tarjota sulle vaikka Waltsua ratsastettavaksi siksi aikaa, kun etsit omaa heppaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en käsitä miten voit saada itsei kuulostamaan ihan oikealta ystävältä, vaikkei me edes tunneta. :)

      Hiljaa hyvä tulee, mutku mä oon ihan hiukan kärsimätön. Kaikki-mulle-heti-just-nyt. 😊

      Poista