sunnuntai 2. lokakuuta 2016

En tahdo lopettaa haaveilua

Tänne ei vieläkään kuulu mitään uutta, samaa vanhaa. Ainut uusi juttu on työt. On ollut mukava päästi takaisin töihin ja sainkin ihan vakkaripaikan 20 tunnin sopparilla. Melkein kolme kuukautta ehdin olla työttömänä. Työt taas kertoo siitä että rahaa on hieman enemmän, mikä taas tarkoittaa joskus tulevaisuudessa hevosta. Tunnepuoli käskee marssia pankkiin ja hakea heppalainaa, mutta järki sanoo että hevonen hankitaan kun rahat on kerätty. Onhan se kivempaa kun ei tarvitse maksaa lainaa ja kuluvia menoja joka kuukausi.

Kova polte olisi päästä tallille. Nyt kun ekat pari viikkoa on tehty uutta duunia, alkaa arkikin taas luistaa normaalisti. Aikaa olisi ja motivaatiota vaikka mihin. Laitoin ratsastustuntini hetkeksi jäihin. Osaksi, että saan säästettyä joka pennin ja osaksi sen vuoksi etten tykkää ratsastaa vain kerran viikossa. Katsotaan nyt mitä tässä vielä tapahtuu.

Jos olisin ollut fiksu olisin viime vuonna pitänyt veroprosenttia korkealla, jolloin olisin voinut veronpalautuksilla hankkia hevosen, mutta äitiyslomalla tuntui järkevältä saada joka kuukausi mahdollisimman paljon rahaa. Nojoo tulee nytkin palautuksia, mutta vain vaivaiset parisataa.

lauantaina oli puuhailemassa muuten vain tallilla. 
Viimeiset pari päivää on tehnyt mieli itkeä ja huutaa. Miks just mulle kävi miten kävi?! Miksi Vivan piti kuolla? Myynnissä olevia hevosia olen katsellut ahkeraan ja vaikka mitä on tullut vastaan. Ajatuksena oli hankkia valmis pakkaus, mutta joku kiva projektikaan ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto. Onneksi tässä nyt on aikaa miettiä millaisen hevosen tahdon. Helppoahan olisi jos voisin vaikka tonnin kuussa laittaa sivuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti