tiistai 14. maaliskuuta 2017

No nytkö saadaan kevät?

Rupesin tänään oikein miettimään. Mulla taitaa olla ollut tänä vuonna kerran siis ihan oikeasti kerran ratsastussaappaat jalassa. Olen minä luojan kiitos useammin ratsastanut, mutta ihan vain talvikengillä. En ole tallitakkiakaan jaksanut päälleni vaihtaa. Ollaan koko tämä vuosi menty aika kevyesti. Tai no sen jälkeen kun kenttä meni kökköön kuntoon, eli pari kuukautta. Välissä on ollut rokotuslomaa, jalkasaikkua ja raspausta. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että päästään pikku hiljaa takaisin treeniin.

Näitä kelejä on ollut ihan laidasta laitaan. On ollut jäätä, lunta, vesisadetta, lumimyräkkää. En tosiaan ole mikään talven ystävä, mutta tämä talvi on ollut aivan hanurista. Mitenkään ei ole kivaa lähteä lapsien kanssa tallille, kun tuulee niin että tukka lähtee ja vesi tulee jäänä naamaan. Nyt onneksi luojan kiitos alkaa näyttää siltä, että parempaan olla menossa. Mitä nyt äsken erehdyin koirien kanssa ulos ja koko piha oli taas valkoisen loskan peitossa. Mä en kyllä ala!

Uskallettiin lähteä ihan kaksin metsään.
Tänään oli ensimmäinen kerta kun pääsin/uskalsin laukata kentällä. Yli puolet kentästä on sulannut ja tilalle on tullut järkyttävät vesilammikot, kun salaojat ovat vielä jäässä. Mä oikeestaan vaan fiilistelin. Vaihtelin paljon suuntaa ja asetusta, kunhan pyörisin. Yhtään ei kiinnostanut tallille edes lähteä, kun tuuli oli niin hurja, mutta onneksi menin.

Oliverin käynti on parantunut hirveästi. Tai no ainakin siitä on tullut matkaavoittavampi. Tai sitten olen itse oppinut pyytämään vetelystä liikkeelle. Maassaakin se on saanut, josta ole erittäin iloinen. Ruokinta muuttuu jälleen sopivampaan suuntaan. Paljon on siis hyvää tapahtunut.

Mulla ja Oliverilla ei ole ihan sellaista luottamussuhdetta kuin mulla Vivan kanssa oli. Tamman kanssa uskalsin maastoilla yksin ja jopa laukata, kun taas tämän herran kanssa ei oikein ole mieleenkään tullut lähteneeksi maastoon yksin. Tänään kuitenkin tein senkin, enkä voinut kuin nauraa selässä.

Oliver ei millään tahtonut kävellä eteenpäin, vaan liikkui kuin vanha pappa. No myös jokaista kantoa piti pelätä, mistä niistäkin ollaan monta kertaa ohi menty. Puolessa välissä tätä meidän loppukäyntilenkkiä, alkoin käynti muuttua piaffen ja passagen sekoitukseksi ja kotiin olisi ollut pakko päästä sillä sekunnilla. Ei silloin enää naurattanut mennä jäistä alamäkeä ja pidättää hevosta joka tanssi eteenpäin. Kotiin kuitenkin päästiin ja vielä tallin pihassakin oli mörköjä.

Herra herkkäjalka sai uuden Prestigen suojat, tai ei ne nyt uudet olleet.
Mulla on ongelma satulahuovan kanssa. Tuntuu, että kouluhuopa on liian suora tuohon satulaan, mutta yleishuopa taas on ruma kun tulee liikaa tosta edestä. Millainen huopa sinun mielestäsi olisi hyvä tuommoiseen koulupainotteiseen yleispenkkiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti