maanantai 23. heinäkuuta 2018

Yksi murhe vähemmän, vielä niitä kuitenkin riittää!

Ihanaa, saimme heinät tehtyä. Tuli enemmän mitä ajattelimme, joten saimme myytyä hieman muillekkin. Kovin kauaa eivät myynnissä ehtineet olla, kun ne jo menivätkin. Onneksi heinärumba on vain kerran vuodessa. Hommaa ei niinkään olisi, mutta kun kotona asuu niin vähän hevosia, etten voi syöttää pelkkiä pyöröpaaleja, vaan tarvitaan lämpimille keleille pikkupaaleja. Nyt niitä kuitenkin on reilu 300 kappaletta ja isoja paaleja on kertynyt kotiin tuomiseksi 17 kappaletta. Vielä toisesta sadosta on odotettavissa kymmenisen pyöröä kotiin. Yksi iso murhe on totisesti tippunut harteilta.


Riina-poni vietti syntymäpäiviään kuun puolessa välissä. Rouvalla onkin ikää nyt jo hurjat 26v. Hienosti poni kuitenkin jaksaa ja voi todella hyvin. Hevoset ovat saaneet nyt helteillä vain lomailla. Sikäli hyvä, koska Oliver viettää jälleen sairaslomaa. En oikeastaan osaa sanoa mikä ruunaa vaivaa, mutta tunne jostain isosta harmista on valtava. Kaikki oikeastaan alkoi silloin, kun hevoset muuttuvat kotiin. Paljastui hurja eroahdistus, sen jälkeen alkoi pukittelu jokaisessa laukannostossa. Tällöin vuoden vaihteen jälkeen syyksi paljastui röntgenin avulla kinnerpatit molemmissa takasissa, joista toinen oli oikeasti todella iso.

Nyt en osaa kuin pelätä jotain todella isoa. Oliver on aina ollut haluton liikkumaan, joten sekin kertonee jostain. Laitumella imusolmukkeet turvottivat, mutta ajattelin sen johtuvan pölyävästä tiestä laitumen vieressä. Tämän jälkeen ilmestyi kummallinen turvotus takapäässä. Ajattelin ensin ampiaisen pistäneen, mutta turvotus ei vain häviä. Ei kuumetta, ei lämpimän oloinen, ei arka. Jostain syystä ilmeisesti nestettä kerääntyy molemmin puolin erittäin symmetrisesti.

Jostain ihme syystä oliverin kaunis pyöreä pylly on muhkurainen tuolta ylhäältä.
Pelkään niin kovin, sillä tässä ei suihkaan ole kaikki oireet. Oliver on ruvennut oireilemaan myös ratsastuksessa. Pitkin ohjin ei ongelmaa ole, eikä käynnissä muutenkaan, mutta ravissa. Kun saan Oliverin nostamaan itseään ja kokoan sitä voi se yhtäkkiä pysähtyä kuin seinään, viskoo päätään ja saattaa hypätä pystyyn. Laukannostossa tapahtuu joka kerta näin. Järjellä ajateltuna vika on jossain selässä tai lanneselässä. Kun hevonen kokoaa itseään, ongelma esiintyy todella rajuna.

Jotenkin tuttua on se, että kun ongelmia on, en saa eläinlääkäriämme paikalle. Oliver ei kuitenkaan ulospäin esimerkiksi tarhassa näytä mitenkään kipeältä, niin päädyin odottamaan eläinlääkärimme loman loppua. Turha käyttää toista, kun yksi on ihan huippu. Kannettavat röntgenlaitteet auttavat stressin hallinnassa. Oliver tulisi varmaankin hulluksi jos yksin sen kanssa lähtisin klinikalle. Ei näin kuumina aikoina muutenkaan kuljeta hevosta jos ei ole pakko. Säälittäisi pakata koppiin vanha poni kärsimään lämmöstä.

Parhaat kaverukset.
Onneksi enää ei tarvitse odottaa kauaa eläinlääkärin saapumista. Luotto ell palasi lomalta ja saapuu meille keskiviikkona. Mieli pitäisi pitää avoimena, mutta voin rehellisesti sanoa etten pysty. En ole aikoihin voinut nauttia ratsastuksen ilosta tai oikein muustakaan touhuiluista, kun koko ajan saa olla murheissaan. Eniten toivon, että syy tähän kaikkeen löytyy eikä asia jäisi vaivaamaan. Odotan kauhulla mitä sieltä paljastuu. Jossain on vikaa oltava, muuallakin kuin kintereissä. En voi pois sulkea esimerkiksi nivelrikkoa selässä, alkaahan ruunalla olla jo ikää. Tämä hevonen vain sattuu olemaan sellainen, ettei näytä kipuaan kuin normaali herkkähipiä puoliverinen, tämä hevonen taistelee viimeiseen asti ja yrittää miellyttää 110 prosenttisesti. Tekisi mieli vain itkeä ja todeta tämän kaiken olevan painajaista!

Miten Teidän kesä on sujunut?

2 kommenttia:

  1. Tosi kurjaa😣 Meillä on hevosella myös kaviot ihan hajoamaisillaan käsiin ja hevonen ei anna yhtä takajalkaa kengittää edes rauhoitettuna.. Eikä kengittäjäkään varmaan halua tulla enää kun sai viimeksi kunnon potkun jalkaan. Tuntuu että aina on näitten kanssa jotain murheita! Toivottavasti teillä selviää syy eikä ole mitään pahaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, murheita siis riittää muillakin! Tsemppiä Teille. Ei taida ensi yönä tulla uni kun miettii missä vika.

      Poista