tiistai 25. kesäkuuta 2019

Avautuminen ongelmista!

Huhhuh! Aika on lentänyt taas todella siivillään. Olen joka viikko yrittänyt tarttua tuumasta toimeen ja päivittää tänne blogin puolelle jotain, mutta olevinaan aikaa ei ole riittänyt.


Irma toukokuun auringonlaskussa
Toukokuu oli todella kiireistä aikaa. Vietin kuun ensimmäisen viikon Virossa opintomatkalla ja jätin ensimmäistä kertaa hevoset jonkun muun huomaan. Viimeiset koulutyöt painoivat ankarasti päälle ja töitäkin oli paljon. Koulu se kuitenkin loppui toukokuun lopulla ja nyt onkin suunnitelmat hiukan auki.

Vietän tällä hetkellä melko paljon aikaa kotona. Toimin osa-aikaisesti yrittäjänä ja loput ajasta vietän työttömänä. Päätin, että kun kouluhommat on saatu koitokseen ehdin ratsastaa enemmän. Mutta oikeasti mulla on motivaatio niin hukassa kuin olla ja voi. Irma on ollut osittain ihan kiva, mutta nyt sen temppujen jälkeen ratsastus on hetkellisesti saanut jäädä.


Irma on tähän saakka ollut ihan kiva ratsastaa. Kaikki muuttui kun kerran kummityttöni kiipesi selkään. Tamma olevinaan pelkäsi kentän toista pitkää sivua, eikä suostunut menemään sinne ollenkaan ratsastaja selässä. Ihan kaiken kukkuraksi se meni piehtaroimaan ihan yllättäen ja tyttö meinasi jäädä alle.


Sinä päivänä päätin olla luovuttaja ja laittaa Irman myyntiin. Siitä on tullut hoitaessa tosi kiva. Se ei enää luimi koko ajan, nauttii hoitamisesta ja välillä jopa nukkuu. Kavioiden puhdistus tai mikään muukaan ei ole ollut enää aikoihin ongelma.

Ratsastaessa se on aina ensimmäiset pari kierrosta ollut sählä ja olevinaan kuuma. Tamma tasoittuu kuitenkin äkkiä ja kun se on väsynyt, aloittaa se jäkityksen. Olen miettinyt asioita pääni puhki ja totesin, että ongelmat alkoivat kasaantumaan, kun vaihdoin sille beriksen kuolaimen. Sitten vaihdoin suitset ja satulavyön.


Irma on asunut meillä vasta vajaan vuoden, enkä oikeasti ole päässyt nauttimaan sen kanssa vielä kunnolla mistään. Puhumattakaan siitä, että oikeasti nauttisin sen kanssa touhuilemisesta. Voihan se olla, että se on oikeasti niin herkkä, ettei se suostu liikkumaan kunnolla mihinkään, jos kuolain on väärä. Oman mielenrauhani vuoksi tilasin myös eläinlääkärin.

Irma loukkasi itsensä kevättalvella ja silloin eläinlääkäri lämpökameratutkimuksen jälkeen epäili ruhjetta kaviossa. Tämä kuitenkin jäi hieman epävarmaksi ja nyt halusin tutkituttaa jalan. Elänlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että oireita kun ei ole, ei sitä kannata lähteä kuvaamaan. Sen sijaan otimme hiekkakuvat massusta.


Hiekkaahan mahasta löytyi. Toki sitä oli oikeasti todella vähän ja veikkaisin kyllä, että jokaisella suomenhevosella on sen verran ylimääräisiä muruja. Nyt kuitenkin aloitetaan psylliumkuuri, jotta ylimääräinen saadaan pois. Irma on oikeasti tosi herkkä mahastaan ja myös tuollainen minimaalinen määrä hiekkaa voi ilmetä tyhmänä käytöksenä.

Eläinlääkärin ohjeiden mukaan, en nyt liikuta Irmaa ollenkaan seuraavaan kolmeen viikkoon, vaan syötän kaksi hiekanpoistokuuria väliviikolla. Tämä seuraavat kolme viikkoa meillä onkin oikein hyvää aika keskittyä hauskanpitoon ja maastakäsittelyyn. Jos oikeasti saisimme kasvatettua kivan luottamussuhteen ja oppisin tykkäämään Irmasta enemmän.


Poistin kaikki myynti-ilmoitukset tänään. Olen erittäin kyllästynyt typeriin "myytkö 500e" kysymyksiin ja näihin ärsyttäviin ihmisiin, jotka vievät aikaani, mutta kuitenkin ilmoittavat ettei heillä ole rahaa ostaa hevosta. Päätin antaa Irmalle mahdollisuuden kulkeutua sydämeeni oikeasti.

Tämä kaikki tuntuu vain todella hankalalta, sillä minulla on kyllä takaraivossa ensimmäiset kuukaudet ja hetket, jolloin mistään ei tullut mitään. Tamma on oikeasti todella kiva. Tänäänkin se oli yksin tallissa eläinlääkärin tutkimusten ajan, eikä se kaipaa yhtään Riinan perään. Olen kerrankin oikeasti onnistunut jossain. Oliverin jälkeen päätin, etten enää ikinä halua toista eroahdistunutta hevosta. Helppoa se ei ole ollut ja töitä on tehty paljon, mutta uskon että se palkitaan vielä.