keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Syyskuun menot!

 

Tässä kuussa rahaa kului paljon, myös ylimääräistä. Tallitarvikkeessa on mukana varmaan 450 eurolla kuivikkeita. Koska monikäyttöturve oli loppunut, jouduin ostamaan turvetta paalissa. Tästä syntyi niin paljon haaskoa, että ei auttanut muu kuin niellä tappionsa ja vaihtaa takaisin olkipellettiin. Huomattavasti kustannustehokkaampaa. Lisäksi kävin Hööksillä ostamassa estetolppiin kannattimia ja kiskoja sekä 4 kpl estepalikoita

Lisäksi tallitarvikkeissa on mukana yksi heinälaatikko, portinkahvoja, Oven vetimiä, kahvoja, heinäverkkoja yms. 

Varusteina sorruin ostamaan paljon alennuksesta tavaraa. Alma sai uudet ohjat ja ensivuodeksi uuden ötökkäloimen, taisin ostaa sille yhden sadeloimenkin. Riina sai uuden riimun, otsapannan ja uuden sadeloimen. Hemmo taas sai kaksikin uutta loimea, botin tallisuojat, omat harjat, ihottumarasvaa ja satulan alle padin. Tahvon tarvikkeet taas koostuivat uudesta riimusta, kun varsariimu kävi pieneksi.

Rehuiksi kaikille kului e-vitamiini. Almalle Rypsi krona ja energiaöljyä. Hemmolle sinkki&kupari kuuri, mahalle hiivaa ja Pavon säkki. Alman ruokinta meni uusiksi, sillä se pitää saada lihoamaan, tai ei nyt varsinaisesti lihoamaan, vaan tippuneet lihakset pitää saada takaisin.

Kengityksiin meni taas aimo summa rahaa, Riina vuoltiin ja muut kengitettiin ympäri. Alma jäi kengittämättä, mutta se on jo valmiiksi maksettu. 

Eläinlääkärilaskut koostuivat Alman varsomisesta ja sen jälkeisestä ähkytarkista. Päivystävä vieraili luonamme kahdesti ja yllätyin positiivisesti laskun summasta. Samalla kun hemmon jalka käytiin tarkistamassa elokuussa rokotettiin ponit. Eläinlääkäri vieraili muuten jälleen luonamme, joten laskut eivät ainakaan pääse häviämään..

Huh mikä summa rahaa hevosiin on jälleen mennyt. Voin kuitenkin myöntää, että mukana on paljon kaikkea turhaa, mutta nyt ainakin hevosillani on tarvittavat loimet ym tarpeelliset talvea ajatellen. 

Talli alkoi myös tuottamaan tuloa viimekuussa, mutta koska yritystoiminta on varsin tappiollista vielä monta kuukautta/vuotta, en sotke niitä tuloja tähän. Esimerkiksi yhden tarhan kuoletus kestää oikein hyvän tovin!

maanantai 14. syyskuuta 2020

Elokuun menot!

 

Tallitarvikkeena tässä kuussa meni paljon turvetta.Talveksi ostin pari vesisäiliötä kottikärryihin, muutamia vesiämpäreitä, suolakiviä sekä niille telineitä. Jälleen kerran piti myös ostaa myös portinkahvoja. Kivennäissäkki kuului vielä laidunkaudelle kaikille, niin en eritellyt sitä yksin Almalle. 

Alma sai Black Horsen Breeder säkin ja uutena Pavon kivennäistä. Elokuussa kengittäjä myös vuoli sen kaviot.

Riinalle ostin alennusmyynnistä ötökkäloimen ja samalla sen kaviot myös vuoltiin.

Pontus sai kaksi uutta kärpäshuppua, jotka muuten ovat molemmat jo tuhottuja. Samaan keikkaan meni myös ponin vuolu.

Hemmon varusteisiin kuului uudet suitset ja suojat, sekä Solhedsin shampoo ja ihovoide. Ruokinnan laitoin uusiksi ja ostin sille Pavon mysliä. Ruuna kengitettiin ja se saikin uudet kengät alle.

Tahvolle ostin jo valmiiksi omaa Black Horse varsarehua, johon se saa pikku hiljaa totutella.

Oikeasti kuluihin kuuluisi myös kolme eläinlääkärin käyntiä, mutten vielä ole saanut laskua. Alka tarvitsi varsomisen yhteydessä päivystävää ja Hemmon jalka ultrattiin.

tiistai 1. syyskuuta 2020

Ensimmäistä kertaa uuden opettajan istuntatunnilla

 Mulla oli tänään Hemmon kanssa ensimmäinen valmennus. Mietin pitkään onko järkeä vielä, kun ruunan kanssa ei voi vamman takia kuin kävellä. Totesin kuitenkin hyvin nopeasti, että omaa istuntaa voi korjata aina!

Opettajana meillä tällä kertaa oli Mira Sinerkari, joka on opiskellut liikunta-alaa varsin monipuolisesti. Hänen opetussuuntansa on CwC, eli Coaching with Connection. Tämä menetelmä on tullut minulle tutuksi Katariina Alongin kautta, jonka Hevonen, opettajani -podcastia olen kuunnellut. Osallistuin talvella hänen järjestämälleen verkkokurssille, joskin hieman laihoin tuloksin hevospuutteen vuoksi. Menetelmä kiinnostaa minua todella paljon, sillä mukana on myös ihan oikeasti tunne.

Alkutunnista kädet roikkuvat todella alhaalla

Miran kanssa keskityimme tänään muutamaan asiaan. Ihan aluksi korjasimme hieman jalan asentoa ja lyhensimme jalustimia muutaman reijän, jottei jalka olisi liian suorana. Tuntui vaikealta, sillä minulla kävi taas samat kuin viime istuntatunnilla; minulta lähti tunto vasemman puolen jalkapöydästä ja varpaista. Asia korjaantui helposti siirtämällä jalkaa hieman "takaisinpäin".

Tästä pääsimme korjaamaan seuraavaa kohtaa vikalistassa, joka tällä kertaa oli ylävartalon lievä taaksepäin kallistuminen. Kun Mira korjaili asentoani hieman eteenpäin, tuntui kuin olisin istunut todella voimakkaassa etukenossa, mutta todellisuudessa olinkin suorassa. Aika uskomatonta. Mulla on aina nimittäin ollut sellainen könötys, mutta viime talven aikana sitä saatiin korjattua pois, mutta näemmä hieman liikaa.

Käsiä korjattiin paljon ylemmäs

Kun istunta muuttui paremmaksi, oli aika puuhailla pysähdysten parissa. On muuten metka fiilis kun on kuvitellut osaavansa pysäyttää hevosen istunnan kanssa, mutta nyt kun asento oli hieman eri, oli kaikki paljon helpompaa. Korjasimme käsien asentoa paremmaksi ja yhdistimme mukaan hieman kelluvaa kättä, niin pysähdyksistä tuli oikeasti tosi mageita!

Viimeisenä harjoituksena kevensimme takaosaa aluksi siirtämällä istuinluiden asennon muutoksella sekä käyttämällä samanaikaisesti kättä ja jalkaa varoen, mutta muutaman toiston jälkeen pelkkä istuinluiden asennon muutos sai aikaan toivotun reaktion. Hemmo kun on ratsastettavuudeltaan todella hieno hevonen, on se myös istunnalle herkkä. Harjoitus sai aikaan peruutusreaktion, sillä siirsin omaa yläkroppaani tarkoituksetta. 

Hemmo ja hänen ihastuttavat korvansa.

Tunnista jäi minulle erittäin hyvä fiilis. Aioimme ehdottomasti jatkaa tunteja nyt joka viikko, toivottavasti reilun kuukauden jälkeen saamme ottaa mukaan myös ravia. Tämä käynti aika on kuitenkin tuonut mulle niin paljon, että ihmettelen oikeasti miksen aikaisemmin ole malttanut harjoitella käynnissä muuten kuin talven jäätikkökeleillä. Suosittelen aivan jokaiselle ratsastamaan hevosen kanssa käyntiä, sillä se on oikeasti todella vaikeaa!

Se tunne, joka mulla oli alas tullessa oli todella iloinen ja onnistunut. Tunsin niin voimakasta onnistumisen tunnetta ja hyvää mieltä, että jäin jälleen miettimään miksen ratsasta useammin. Mulla on niin upeat hevoset, että nyt pitää ryhdistäytyä!

tiistai 4. elokuuta 2020

Kesä- ja heinäkuun menot!

Kiirettä on pitänyt koko kesän remontin, muuton ja hevosten keskellä. Rahaa on jälleen kulunut mittavasti, mutta nyt alkaa olla jo aika valmista. Muutama portinkahva, niin talli ja tarhat alkavat olla valmiit.

Kesäkuussa menoja syntyi lähinnä vain tallin "sisustuksesta". Tallin pesu ihmaisi muutaman kympin pesuaineisiin, karsinoihin tarvittiin turvetta, vesiämpäreitä, suolakiviä ja niihin telineitä. Varustehuoneisiin ostin suitsi- ja satulatelineitä sekä muovilaatikoita. Letkuja ja liittimiä joiduin myös ostamaan ison läjän. 

Sain hevosilta kengät pois ja vuolun vaihtokauppana muuhun. Laitumet ja yksi tarha tehtiinkin jo toukokuussa niin tässä kuussa oli oikeasti vähän menoja.

Saimme paalattua myös heinät, mutta koska tähän löytyivät tarvittavat välineet kotoa, eikä lankaakaan tarvinnut ostaa, rahaa kului käytännössä vain talkooväen eväisiin ja polttoaineeseen. Jos olisin joutunut ostamaan tämän 800 kpl pikkupaaleja, olisi hinnaksi tullut helposti reilu pari tonnia. Apulantaa toki pellolle myös levitettiin, muttei minulla oli hajuakaan mitä sen levitys maksoi.


Heinäkuussa menoja olikin taas todella paljon. Teimme kaksi tarhaa, joihin toiseen tuli lauta-aidat ja toiseen lanka. Samalla kenttä sai lauta-aidan. Maaleihin upposi ehdottomasti eniten rahaa. Yhden tarhan katos sai myös uuden maalin, joten maalattavaa riitti. Samalla sitten ostelin talvilankaa ja eristimiä, liittimiä ja läjän portin kahvoja. Lautoihin kului myös erittäin monta pakettia ruuveja.

Alma sai uuden riimun ja uutta vitamiiniliuosta sekä tietenkin valkuaisrehusäkin. Kaikille hevosille ostin taas kivennäissäkin. 

Taaskaan en yksin maksanut tarhojen tekemisiä. Käytössämme oli mieheni kaivinkone, joten työosuus oli ilmainen. Ville sponsoroi myös hiekat sekä laudat tarhoihin. Salaojaputket löytyivät jo kotoa tolppien päälle. Voisi siis helposti sanoa, että rahaa paloi oikeasti pari tonnia enemmän.

Jos joku vielä sanoo, että hevoset ovat halvempia pitää kotona voin sanoa, että se työ ja raha mikä menee ei ole aivan pieni summa. Sata kertaa helpompaa olisi pitää yksi hevonen täyshoitotallissa, mutta silloin en kyllä tuntisi omia hevosiani näin hyvin. 

Välillä ihmettelen näitä summia, että millä ne oikein on maksettu. Ostin heinäkuussa vielä uuden hevosenkin, niin täytyy todeta, ettei hetkeen tarvitse ostaa muuta kuin välttämättömimmät tarvikkeet. Olo on kuin eläisi köyhyysrajan alapuolella, mutta tämä kaikki on sen arvoista.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Toukokuun menot!

Toukokuussa, kuin myös seuraavat pari kuukautta liikutaan isoissa menoissa. Tallitarvikkeita oli iso liuta ostettavana. Uutta tarhaa varten langat, eristimet, kahvat, laudat, tolpat, maalit, pensselit ja ruuvit lautojen kiinnitykseen.. Uudelle laitumelle jouduin ostamaan parisenkymmentä uutta muovitolppaa ja uudet langat. Tarhan hiekoista ei vielä ole laskua tullut. Mustat salaojaputket löytyivät valmiiksi omasta takaa, kuin myös kaivinkone, niin saimme sentään hieman säästettyä.

Tällainen tarha syntyi parin päivän uurastuksella.
Muina tarvikkeina on uudet kottarit, loimien kyllästysaineet, pari liimasidepinteliä, 30 mitta tarhojen tekoa varten ja pehmustelaatikko heinäpussiboxiksi.

Alman varusteet pitivät sisällään ötökkäloimen, joka kävi vatsasta jo liian ahtaaksi sekä tulevalle varsalle oman riimun.

Rehuja kaikille on kivennäistä ja nameja. Alma sai säkin Black Horsen Breederiä ja Riina taas sai tuttuun tapaan säkin Racingin Smarttia.

Eläinlääkärikuluissa on Alman jälkimmäinen tarkastuskäynti, jolloin kartoitettiin varsomisajankohtaa. Toinen lasku onkin vielä tulematta, siinä on Riinan raspaus ja Alman ensimmäinen tutkintakerta.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Meille tulee heppavauva!

Alma muutti meille syksyllä. Se oli vanhaan kotiinsa ostettu siitoskäyttöön, mutta lukuisten yritysten jälkeen kohtu oli edelleen eläinlääkärin tutkimusten mukaan tyhjä. Näin tamma oli ns tarpeeton ja muutti meille. Nyt kuitenkin kevään mittaan olen pyöritellyt monenlaisia ajatuksia päässäni; Onkohan sillä hiekkaa? Onkohan se tiine? Onkohan sillä joku sairaus? Toisin sanoen sillä on hiljalleen maha kasvanut ja varsinkin sivuille. Ratsastaessa se on puuskuttanut enemmän kuin ennen ja käytöskin on hieman muuttunut.


Keskiviikkona meille oli varattuna eläinlääkäri raspaamaan hevosten hampaita. Sovittiin samalla, että tutkitaan hieman mahaa ja etenkin sen sisältöä. Alma tutkittiin ja todettiin samalla tineeksi. Näin hampaat jäi raspaamatta ja hoidettiinkin vain Riina-ponin hampaat. Riinalla ei mitään ihmeellistä ollutkaan, eikä Almallakaan pitäisi kummempia olla.


 Tämä koko soppa sekottaa pakkaa tosi paljon. Almaa ei olla ruokittu tiineyden mukaan, mutta onneksi varsomiseen on vielä noin kaksi kuukautta aikaa. Tänään kävi vielä eläinlääkäri tutkimassa tamman uudestaan ja arvioimassa varsomisen ajankohtaa. Keskiviikkona minulla ei ollut antaa astutuspäiviä, mutta nyt taustatöiden jälkeen sain päivät varmoiksi. Onneksi ostin tamman siskoltani, niin taustatyö oli varsin helppoa. Eläinlääkärin arvion mukaan varsa näkee päivän valon kesäkuun ihan lopun - heinäkuun puolen väliin tienoilla.

Ongelmahan tässä on se, että meidän muuton pitäisi olla heinäkuussa. Onneksi uudessa paikassa on valmis talli ja jos talon vanhalle omistajalle sopii, niin siirrämme hevoset heti kuin se on mahdollista. Jos tämä ei onnistu, kuskaan tamman siskoni luo varsomisen ajaksi. Jännittää vietävästi!

Uskon, että kaikki sujuu ihan hyvin, sillä onhan Alma on varsonut ennenkin. Sunnuntaina vietimmekin Äitienpäivän lisäksi, myös tamman synttäreitä. Teräsmuori on meidän porukan nuorin ja täyttikin sopivasti 19 vuotta. Ikä ei tätä tammaa paina.


Keskiviikkona juhlimme myös Pontuksen synttäreitä. Poni on meijän porukan keskimmäinen ja ikää mittariin tuli pyöreät 20v! Hienossa kunnossa ruuna elelee meidän akkojen keskellä. Pontuksen kanssa kaikki on muutenkin ollut tosi mutkatonta. Riina ja Pontus rakastuivatkin toisiinsa välittömästi ja kuluttavat päiviään kyhnäten kiinni toisissaan. On ihana seurata näiden kahden touhuja. Alma ei aina oikein jaksa näitä pieniä.



maanantai 4. toukokuuta 2020

Huhtikuun menot!


Huhtikuun aikana päästiin vihdoin normaaleihin lukemiin. Rahaa kuluu, mutta niin se meillä kaikilla hevosihmisillä! Pontus tosiaan muutti meille huhtikuun alussa toimittamaan seuraherran virkaa meidän kuninkaallisille tammoille.

Tallitarvikkeet sisälsivät tässä kuussa 6 pussia olkipellettiä. Pidän määrän nyt pienenä, sillä hevoset jäävät pian myös öisin ulos.

Almalle kuluja syntyi eniten; Tarvikkeisiin sisällytin Solhedin aurinkorasvan ja ötökkämyrky. nämä löytyivät kätevästi -50% alessa. Rehuina meni jälleen Kraftin Performance Low Stach pelletti ja samoin myös Chia de Dracian Joint Buddy yrittisekoitus nivelille. Sen lisäksi Alma myös kengitettiin ympäri kesäkenillä.

Riinan ja Pontuksen kulut koostuivat tässä kuussa vain vuoluista.

Valmennuksia ei tässäkään kuussa ollut. Oma terveyteni on jälleen hieman reistailluit, mutta toivottavasti uudet lääkkeet alkavat puremaan kunnolla. Lämpimät kelit sentään onneksi auttavat hieman nivelsärkyihin.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Maaliskuun menot!

Maaliskuu elettiin melko rauhallisesti. Kulut olisivat pysyneet varsin maltillisina, mutta ostin oman hevoskopin, joka maksoin 3000 euroa. Mielestäni sain sen todella halvalla, joten en voinut olla ostamatta.

Muut tallikulut koostuvat 10 pussista olkipellettiä ja parista hamppupaalista. Almalla oli kintereessä pieni haavakohta, joten piti hetkellisesti saada pehmeä kuivike alle, jotta kinner parani.

Alman ruokinta vaihtui sopivammaksi. Ostin kokeeksi Kraftin Performance Low Starch säkin. Siinä on vähän sokeria, reilusti valkuaista ja pieni syöttömäärä. Tämä jää nyt ainakin hetkeksi käyttöön. Alma on paksu, joten sen sokerin saantia on seurattava. Se on kuitenkin vanha hevonen, jonka lihakset ovat vasta kehittymässä, niin se oikeasti tarvitsee valkuaista. Heinässä kun sitä ei valitettavasti hirvittävästi ole.

Riinan rehut koostuvat Racing Smart säkistä, joka ponilla kestääkin taas pitkän tovin.

Nyt huhtikuussa meille tuleekin taas hieman enemmän kuluja, kun luvassa on kengitys ja mahdollisesti myös hevosten hampaiden raspaus. Kaiken  kukkuraksi meille muutti uusi poni, Pontus. Ruunan on tarkoitus toimia lasten ilona ja kuninkaallisten rouvien seuraponina. Mikäli hevoset tulevat toimeen hyvin, jää ruuna asumaan meille.

Vielä lisää muutoksia on tulossa kesällä, kun olemme muuttamassa uuteen kotiin. Nykyinen kotimme myydään ja myynti-ilmoitus julkaistaankin jo tänään. Hevoset muuttavat mukanamme, sillä myös uudessa kodissa on talli. Siitä kuitenkin lisää sitten, kun pääsemme muuttamaan!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Helmikuun menot!

Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankintojen sekä eläinlääkärikäytien takia.



Tallitarvikkeet koostuvat olkipelletin ostosta, uudesta jakkarasta sekä kentän aitojen korjauksesta. Inhimillinen summa tällä kertaa! Valmennuksessa kävin kahdesti ja maaliskuussa toivottavasti tämä on isompi kulu. Harvoin toivoo rahaa kuluvan, mutta nyt toivon.

Irman eläinlääkäri maksu koostuu jalkojen kuvauksesta sekä matolääkkeestä. Jaoin kaksi matolääkettä kolmelle kaviokkaalle.

Alma sai uusi varusteita messuilta; Riimuja kolme kappaletta, linimenttejä ja pesusetin. Lisäksi ostin jo aiemmin Back on trackin kinnersuojat.  Riina-ponin varusteet koostuvat myös messuostoksista; uusi riimu, jalkkarit ja suojat. Rehutkin koostuvat messuostoista, sillä hepat saivat ison ämpärin nameja. Ei nämä nyt niinkään rehuja ole, ennemmin venyttelyyn tarkoitettavia herkkuja.

Alma eläinlääkäri kulu sisältää kaksi rokotusta ja matolääkkeen. Aloitin rokotusohjelman kokonaan alusta, jolloin kertoja tuli kaksi. Riinalla on pelkkä matolääke.

Kulut pysyivät mielestäni erittäin maltillisena, mutta toivottavaa olisi saada summaa vielä alaspäin.

Plussaa syntyi tässä kuussa aika paljon, kun myin Irman vanhoja kamoja. Yhteensä näistä kertyi 170 euroa. Vielä löytyy jonkin verran ylimääräistä tavaraa odottamassa myyntiä

Jäin niin sanotusti tappiolle tässä kuussa vain 647,32 ja se taas kuulostaa aika hyvältä, kun miettii ns ylimääräisiä eläinlääkärikuluja, joita ei kovin usein onneksi ole.

Nyt hevosia on tällä hetkellä yksi vähemmän. Kuiviketta menee vähemmän, kuin myös muuta talliin liittyvää. Rehukulutkin tippuvat hieman jatkossa.

Tähän kuuhun olisin voinut vielä sisällyttää Alman oston ja omistajavaihdoksen hinnan. Ne on kuitenkin sellaisia kuluja, jotka jätin pois.

Miten sun helmikuu meni?

GoExpo Horse 2020 Lauantai!

Saadessani bloggaajapassin messuille, ajattelin vierailla paikan päällä useampana päivänä. Hommahan meni pieleen tietysti töiden takia, joita paiskin perjantaina sekä tänään sunnuntaina.

Tämän vuoden messujen ensivaikutelma oli yllättänyt, positiivisella tavalla. Paikalla ei ollut ainuttakaan lehmää tai alpakkaan, vaan vain hevosia. Tuntui uskomattomalta nähdä näin iso muutos muussakin kuin nimessä. Ohjelmaa riitti jälleen jokaiselle, mutta harmillisesti osan joutui pakosti sivuuttamaan. Olisi aika siistiä jos tulevaisuudessa pystyisi kloonaamaan itsensä seuraamaan jokaista luentoa ja esitystä.


Saavuimme ystäväni Jonnan kanssa paikalle hyvissä ajoin ennen odottamaamme kouluratsastusklinikkaa, jota molemmat odotimme kovasti. Kouluratsastusklinikan sijaan sanoisin tämän olleen kouluratsastusdemo, josta irtosi hyvin pienessä ajassa hyvin paljon tärkeää asiaa.

Anna Von Went, joka klinikan jäljesti, on erittäin taitava ja pitkän linjan kouluratsastaja sekä valmentaja. Hän vaikuttaa olevan oikein jalat maassa tyyppi, joka suhtautuu asioihin vakaalla ammattitaidolla, mutta myös huumorilla.

Anna kertoi lyhyesti istunnasta, miten esimerkiksi jalan liiallinen painaminen jalustimeen vaikuttaa todella paljon istuntaan. Anna myös painotti ja näytti esimerkkejä suorasta ja vinosta hevosesta. Heräsin taas todellisuuteen miten tärkeää on keskittyä suoruuteen. Samalla Anna puhui paljon puolipidätteestä ja miten se taas vaikuttaa oikein tehtynä superpaljon kaikkeen tekemiseen.


Yksi pieni puolipidäte muutti aivan hurjasti hevosen ravia, jolloin itselleni tuli todellinen WOW-fiilis. On ilo katsoa taitavaa ratsastusta ja vielä hienompaa oli se, että huippuratsastaja keskittyy oikeasti aivan perusasioihin, jolloin jokainen alan seuraajaa ja ihan varmasti jotain irti!

Klinikan jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Mietin ensin somegaalan seuraamista, mutta koska lavaa ympäröi valtava määrä ihmisiä, päätimme jatkaa ostosten tekoa. Kojuja oli kivasti ja jokaiselle oli tyrkyllä jotain. Sorruin itsekin ostamaan ison läjän tavaraa, mutta kuten tapoihin kuuluu vain tarpeellista tavaraa.

Shoppailuiden jälkeen ajattelimme mennä seuraamaan kesken olevaa esteratsastusluokkaa. Ihmisiä oli kuitenkin niin paljon katsomossa sekä kentän ympärillä, että käännyimme kannoillamme ja siirryimme vielä tutkimaan tarjontaa. Jäimmekin seuraamaan Satula.comin satulansovitus näytöstä, josta sain jälleen paljon irti. Olen paininut satulaongelmien kanssa aina kun meillä on ollut hevosia ja sain taas pari vinkkiä miten sovittaa itse satulaa. En ikinä luota pelkkään omaan arvostelukykyyni, vaan käytän siskoani hyödyksi.


Meidän vakkari satulakaupan, Paimion toimipisteen Marja Isotalo kertoi todella tarkasti ihan kaikesta miten voi tarkistaa satulan sopivuutta. Olen aina itse pitänyt ongelmallisena tarkistaa sopiiko paneelit koko matkalta hevoseen oikein, mutta tähänkin sain vastauksen erittäin helposti. Toivottavasti jokainen hevosen omistaja oikeasti pitää huolen siitä, että hevosella on sopivat varusteet. Tällöin välttyy isoilta ongelmilta. On hyvä muistaa, että kunnollinen satula voi olla arvokas, mutta halvan satulan klinikkakustannukset kasvavat myös suuriksi.


Viimeisenä omassa vuorolistassani oli Eläinlääkäri Katja Lappalaisen mielenkiintoinen luento hevosen ruokinnasta. Selväksi tuli, että heinäanalyysi on oikeasti tarpeen, sillä sen pohjalta tietää lähes kaiken. Jos heinässä on liian vähän valkuaista, tulee sitä antaa lisänä purkista. Jos taas sokeria on liikaa, tulisi olla todella tarkkana! Liika sokeri voi olla hevoselle hengenvaarallista metabolisen oireyhtymän tai kaviokuumeen takia.

Hevosen ruuansulatus on todella mielenkiintoinen. Tuntuu, että ymmärrän taas paljon enemmän ruokinnasta, kun tajuan miten suolisto toimii. Ja tajuan myös sen miten tärkeää riittävä veden juonti on ja mihin se uloste oikein jää jumiin, jos hevonen kärsii ummetusähkystä.

Messut olivat tänä vuonna hyvä kokemus. Sain tehtyä tarpeellisia hankintoja, näin tuttuja. Pakko muuten mainita, että tänä vuonna uskalsin sanoa Muuliprojektin Kaisalle moi! Aiempina vuosina en ole uskaltanut. Somettajien Meet and Greet kiinnosti minua, mutten vielä uskaltanut mennä juttelemaan sometutuille tai ns. "idoleille". Kaisa on niin sellainen aito, että hänelle uskalsin hiukan höpistä niitä näitä.



Ostoksista en ajatellut tehdä sen isompaa esittelyä. Karvariimun sai kympillä ja Venla sai ponillensa siniset jalkkarit reilulla kahdellakympillä. Mukaan tarttui linimenttejä, heppanameja, riimuja, hanskat, suojat ja jakkara! Hintaa näille kaikille tuli noin 155 euroa. Nyt voikin taas hetken olla ostamatta mitään!

Iloista messupäivää vielä tänään meissuilla kävijöille!

maanantai 24. helmikuuta 2020

Hyvästi rakas!

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan


Mitä tapahtui?

Saimme viettää Irman kanssa yhdessä aivan liian vähän aikaa. Ostin tamman elokuussa 2018, eli yhteista aikaa meillä ehti olla vain 1,5 vuotta. Meillä oli ongelmamme, mutta opin rakastamaan Irmaa koko sydämestäni. Suurinta rakkautta on mielestäni osata päästää irti oikealla hetkellä.

Päätin Irman ostaessani, että jos sille tulee jotain, lähtee se taivaslaitumille. Viime kesä oli ihottuman kannalta todella vaikea ja säälin hevosta jo silloin. Vaikka miten yritin hoitaa sen harjaa, se oli vähän väliä vereslihalla. Koko kesä tuntui olevan hevoselle täyttä tuskaa.

Syksyllä alkoi ratsutus ja tamma etenikin ihan kivasti. Kaikesta huolimatta se oli erittäin toispuoleinen ja ajattelin sen olevan kiinni siitä, että olihan se tavallaan vanha ravuri. Pääsimme syksyllä tekemään hyvän pätkän töitä, kunnes alkoi ontuminen. Sama tapahtui jo aiemmin keväällä. Irma ontui voimakkaasti.

Olin aiemmin tutkituttanut tamman mahaa hiekan varalta ja nyt päätin, että ihan oikeasti olisi aika kuvata myös jalat. Irma ei ontunut montaa päivää, mutta edelleen se oli outo. Minulla oli pidempään tunne siitä, että jotain suurta oli vikana. 


Irmaa hierottiin säännöllisesti, eikä sillä ollut ikinä mitään aivan älyttömiä jumeja, silti se oli outo. Sitä on vaikea selittää. Sen lisäksi, että se oli toispuoleinen, se ei ikinä seissyt suorassa käytävällä, ei peruuttanut suoraan ja siihen päälle osasi olla häijy kuin mikä.

Ajattelin aina, että se on vain tamma. Mutta nyt voin sanoa, että hevonen ei ihan varmastikkaan pelkän sukupuolen vuoksi ole niin hapan ja häijy. Viimeisinä päivinä Irma hyppi tarhassa kesken rapsutushetkien pystyyn, eroahdistui ja muutenkin pakeni kuoreensa. Tätä hevosta ei oltu luotu oloneuvokseksi tai pelkäksi maastokaveriksi. Irma nautti aina tehdä töitä ja nyt kun se vain oli ja sillä käveltiin ei mistään tullut mitään. Viikossa se söi koko uuden tarhan tolpparivistön uuteen uskoon.

Oli siis ilmiselvää, ettei tamma tosiaan nauti elämästään. Sen kanssa mikään ei enää ollut turvallista, eikä sen kanssa ollut hyvä olla. Irma olisi vielä joskus saattanut kestää kevyttä maastoilua, mutta koska en itse pysty maastoilemaan kovinkaan usein, en halunnut antaa hevosta myöskään muualle. Mitä jos sen kanssa olisi yritetty treenata ja sen kivut olisivat taas kovenneet. 

Tiedän itse reumataustani vuoksi miltä tuntuu, kun niveliin sattuu. En halua suoda sitä kenellekkään muulle, niimpä päätös lopetuksesta oli helppo. Irma lopetettiin metsästäjien toimesta kotipihalle, sen olessa aivan tyyni ja rauhallinen, kuin se olisi tiennyt hetkensä koittaneen.

Lauantain ilma oli niin surullinen ja tuntui siltä, että taivas itki kanssani. Nyt rakkaan ja parhaan ystäväni on kuitenkin hyvä olla, eikä se enää kärsi ihmisen itsekkyyden takia. Se teki kaikkensa eteeni vaikka siihen sattui, joten minun oli osattava päästää irti oikealla hetkellä. Tuntuu pahalta sanoa, mutta hevonen ei kärsi kuolemasta, me ihmiset kärsimme kun menetämme rakkaamme.



Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

Irmastiina 9.6.2012-22.2.2020

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Tunne vs Järki

Näin sadepäivän aikana on hyvä pohtia omia suunnitelmia ja tavoitteita. Luonteeltani olen ihminen, joka innostuu erittäin helposti ja innostus myös lopahtaa yhtä nopeasti.

Maksoin itselleni kisalupamaksun, koska hetken huumassa päätin, että tänä vuonna kilpaillaan kouluratsastuksessa. Mahdottomuus tämä ei olisi, mutta tavoitteet ja realismi eivät oikein kohtaa. Sääntöihin tuli valtavasti muutoksia ja esimerkiksi, että nykyään helpoissa luokissa saa keventää, helpottaa omalla kohdallani paljon.

En ole kovin hyvä ratsastamaan hevosta ns oikeinpäin, joten tuntuu kohtuuttomalta pomppia harjoitusravissa kuin perunasäkki. Hevosta kohtaan tämä ei missään tapauksessa ole oikein. Periaatteessa kuitenkin nyt kun keventäminen on sallittu, on minunkin mahdollisuus osallistua kilpailuihin.

Oikeasti en kuitenkaan millään tavalla ole valmis ratsastamaan rataa. Minulla on todella isoja ongelmia istunnan kanssa, jota en oikein osaa kuvailla. Välillä tuntuu siltä kuin koko keskivartaloni ja lantioni olisi lukituttunut kiinni. Minun on vaikea myödätä hevosen liikkeitä ja samalla yrittää hengittää.

Viime kertainen ratsastustunti antoi minulle henkilökohtaisesti todella paljon toivoa. Minusta tuntui kuin olisin ratsastanut paremmin kuin ikinä. Ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla, mutta itse toivoisin oppimisen tapahtuvan ilman harjoittelua. Tämähän ei mitenkään ole mahdollista.

Tiedän, että töitä asioiden eteen on tehtävä. Minut on kasvatettu niin, että saadaakseen jotain pitää sen eteen oikeasti tehdä paljon. Meitä oli kuusi lasta, joten lienee selvää ettemme mitenkään saanut kaikkea tahtomaamme.

Vaikka väitän etten ole kehittynyt, voin sanoa että olen. Kuva viime kesältä

Näinä hetkinä kun mietin paljon, huomaan murehtivani ja vellovani murheissani. Tämä johtunee taustalla olevasta ahdistuneisuushäiriöstä. Olen tehnyt todella paljon normaalin arjen eteen töitä ja olen oppinut pärjäämään tietyllä tavalla ongelmien kanssa. Vielä kun oppisin lopettamaan itseni ruoskimisen joka ikisestä asiasta.

Haluaisin oppia ratsastamaan oikeasti niin, että voisin sanoa olevani Helppo B tasoinen ratsastaja, ehkä joskus jopa HeA. Minulla on ihan älyttömästi ongelmia ihan perusasioiden kanssa, joita en osaa yksin ratkaista. Onneksi minulla on kuitenkin juuri minulle paras opettaja, siskoni Maija. Hän tuntee ongelmakohtani ja osaa kohdata minut ihmisenä. Toivoisin olevani niin rikas, että hän voisi käydä opettamassa minua kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa, mutta juuri nyt se ei ole mahdollista.

Rahaa uppoaa hevosharrastukseen ihan älyttömästi. Maksoin juuri monella sadalla eläinlääkärilaskuja, joka söi ison osan muuta budjettia. Tälläkin hetkellä ajatukseni lähtevät harhailemaan ihan muualle ja mietin vain miksen ole rikas. Järki sanoo kuitenkin, ettei tarvitse olla älyttömän rikas ollakseen onnellinen. Raha helpottaa paljon asioita ja voinkin sanoa olevani onnellisessa asemassa sillä saan kaksi kertaa kuussa palkan. Rahamenoja on kuitenkin paljon muitakin, kuin pelkät hevoset.

Tarinani tuntuu rönsyilevän nyt aivan joka suuntaan. Tämä on minulle jonkinlainen asioiden oksentaminen ja olo alkaa olla parempi kuin tekstin alussa. Olen vellonut monta päivää todella syvissä vesissä hevosten suhteen.

Irma lopetetaan heti kun isälleni sopii ja tuntuu, että jään taas yksin. Irma on tuonut ympärilleni ihanan määrän ihmisiä. Mitä nyt tapahtuu, kun tamma lähtee taivaslaitumille? Jouduin jo aiemmin yhdelle liikuttajalle sanomaan heipat, sillä ei yhdestä hevosesta riitä millään neljälle ratsastajalle. Jäljelle jäi vielä kaksi apukättä, josta olen todella onnellinen. Molemmat tytöt ovat aivan ihania.

Jotenkin tämän tilanteen myötä ratsastusmotivaationi on taas kadonnut. En halua viedä toisten ratsastusintoa omahyväisyydelläni. Minulle riittää tällä hetkellä oikein hyvin pari kertaa viikossa ratsastus. Tässä tilanteessa minun varmasti kuuluisi oikeasti ajatella itseäni ja omaa kehitystäni. En kuitenkaan pysty tähän, sillä pelkään. Pelkään kovasti jääväni kokonaan yksin hevosineni. Joku toinen tässä tilanteessa olisi varmasti todella onnellinen; kotona talli, hevoset ja kenttä. Minä kuitenkin olen välillä todella surullinen. Jossain toisella tallilla saisin ihan varmasti paljon enemmän sosiaalista kanssa käymistä.


Välillä tuntuu siltä, että ajan ihmiset pois ympäriltäni oman luonteeni vuoksi. Olen oikeasti pohjimmiltani rauhallinen ja mukava ihminen, mutta helposti olen äreä ja haluan toisten tekevän niin kuin minä haluan. En millään voi päättää asioita toisten puolesta, mutta toisaalta varmasti yritän vältellä omia asioitani puuttumalla toisten juttuihin. Mielialani hyppii laidasta laitaan ja samalla päivällä voin itkeä ja nauraa. Ei tosiaan ole helppoa olla nainen.

En oikeastaan muista enää edes mistä minun piti puhua. Ai niin kilpailemisesta. Tämän hetkisellä tasollani voisin varmasti osallistua HeC luokkaan, mutten halua. Haluasin saada tulokseksi oikeasti sen yli 60 prosenttia, enkä sitä koskaan ole saanut. Parhaan tulokseni sain ensimmäisissä kouluratsastuskilpailuissani Zafiirilla, 57,75% ja siitäkin on pian seitsämän vuotta aikaa. En siis ihan oikeasti ole kehittynyt näin pitkässä ajassa mihinkään.

Suurin haaveni olisi osallistua seuramestaruuksiin. Aikuiselle ihmiselle tämä ei olisi temppu eikä mikään, mutta minulle sen on. Minulla on todella vähän kokemusta kouluratsastuskilpailuista, mutta eihän sitä kokemusta saa kuin osallistumalla.

Yritän saada kerättyä rahaa sen verran kasaan, että voisin liikkua pois kotoa hevosineni. Saisin käydä maneesilla kerran viikossa ilmaiseksi, mutta en voi sinne kulkea ratsain. Siskollani on traileri, jota saan kyllä aivan varmasti lainata, mutta kisoihin liikkuminen näin on hankalaa. Maija pyörittää omaa ratsastuskoulua ja ihan varmasti myös tallilaiset haluavat kisoihin. Siispä oma traileri olisi todella hyvä.

Ennen keskityin omistamaan täydelliset kisavaatteet, mutta oikeasti niitä ei tarvitse tällä tasolla mihinkään. Omistan edelleen valkoiset ratsastushousut, joten niillä pääsee pitkälle. Suurin ongelma tällä hetkellä on kuitenkin treenaaminen. Onneksi siskoni on hyvä potkimaan minua persuksille ja tällä hetkellä minulla on ainakin kerran viikossa treenit. Samalla olen päättänyt alkaa harjoitella tiettyä ohjelmaa kotona, jotta osaan sen vaikka silmät ummessa. Suurin haaste ratsastuksellisesti on kuitenkin vain laukannosto. Alma on vaikea ratsastaa ja vaatii hyvät avut. Ilman raippaa se on todella laiska, joten taitaa olla aika kaivaa kannukset esiin ja herätellä se taas pohkeelle. Samalla kun tietysti harjoittelemme todella paljon siirtymisiä.

Ehkä se vielä tästä iloksi muuttuu. Tämä purkautuminen helpotti oloani niin paljon, että närästyksen kaltainen ahdistus hävisi lähes kokonaan. Nyt on oikea aika keskittyä taas treenamiseen ja sen tuomaan hyvän olon tunteeseen.

Jaksoitko lukea koko avautumisen alusta loppuun saakka?