tiistai 11. helmikuuta 2020

Ostin uuden hevosen!

Irman tilanne ei anna periksi enää, joten pohdin paljon omaa harrastustani. En halua lopettaa oppimista, joten uusi hevonen olisi laitettava kiikariin. Selailin paljon myyntisivustoja ja laitoin jopa oman ostoilmoituksen, kunnes mieleeni välähti ajatus. Uusi hevonen löytyi lähempää kuin osasin aavistaakkaan.

Murunen odottaa hierojaa myrskyltä suojassa.
Hevonen sattumoisin löytyi omasta tallistani. Alma on toimittanut meillä hyvänmielenhevosen virkaa ja se onkin onnistunut tehtävässään täydellisesti. Tamman piti alkujaan lähteä keväällä takaisin siskoni luo, mutta nyt se ei lähde mihinkään, vaan viettää loppuelämänsä meillä. Se on erittäin osaava hevonen ja opin sen kanssa varmasti todella paljon.

Olen alkanut itsekkin enemmän puuhailemaan Alman kanssa. Sitä on hierottu sekä olen alkanut touhuilemaan sen kanssa muutakin. Alkuun tuntui, että se on minulle aivan liian vaikea hevonen, mutta nyt muutamien ratsastuskertojen jälkeen olen erittäin onnellinen.

Loppu jumpat hierojan kanssa.
Koska tamma on melko herkkä ratsastaa, en omilla taidoillani pärjää yksin. Hätiin kuitenkin riensi siskoni Maija, joka pitää aivan loistavia tunteja. Hän on opiskellut Ypäjällä vaikka mitä ja opiskeleekin tällä hetkellä sekä valmentajaksi, että kengittäjäksi.

Tänään meillä oli ensimmäinen yhteinen valmennus. Keskityimme aivan perusasioihin, kuten hevosen asettamiseen, läpi saamiseen ja siirtymisiin askellajien sisällä. Opin aivan uusia asioita ja nyt vasta minulla onkin ihan huikea motivaatio. Minulle ohjastuntuma on ollut aina tosi vaikea asia. Nyt Maijan neuvoilla uskalsin ensimmäistä kertaa ottaa ohjat oikeasti tuntumalle ja ratsastaa hevosta. Ei se menekkään rikki jos pidän ohjista kiinni.



Mulla oli tänään ensimmäistä kertaa sellainen olo, että hevonen on tuntumalla. Ajatella kuinka kauan tässä on mennyt aikaa. Se tunne oli oikeasti aika huikea. Nyt vaan jatkamaan harjoituksia, jotta motivaatio säilyy. Olen luonteeltani herkästi sellainen, että innostun nopeasti, mutta innostus myös laskee todella nopeasti.

On muuten aika siistiä kun on iso perhe ja melkein kaikki harrastavat tai työskentelevät hevosten parissa. Siskoni Maija kengittää ja pitää tunteja, samalla kun pyörittää omaa tallia. Toinen siskoni Henna on hevoshieroja ja kolmas siskoni Mari kasvattaa hevosia. Pari muutakin siskoa vielä löytyy, mutta he ovat onneksi sen verran viisaita, että eivät työskentele hevosten parissa.

Saimme muuten vihdoin tehtyä kotiin oman hiekkatarhan, jolloin ei tarvitse enää miettiä syökö hevosemme naapurin tarhan aitoja. Uusi tarha oli kokonaisen päivän ehjä. Hevoset syövät tylsyyttään aitatolppia, jolloin ne vääntyvät ja melkein kaatuvat. Olisi varmaankin pitänyt hankkia paksumpia tolppia. Vika saattaa olla myös siinä että löin tolpat ihan itse maahan. Olisi varmasti pitänyt löydä kovempaa.


Hiekkatarhasta hevoset pääsevät edelleen kulkemaan metsään. Se on oikeastaan tosi kiva, kun tarha on vaihteleva ja niillä on tilaa liikkua. Metsätarha on edelleen rajattu kuravellin takia pienemmäksi, mutta ehkä sen taas keväällä saa käyttöön kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti