sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Helmikuun menot!

Jo toinen kuukausi taputeltu tältä vuodelta ja kuukauden kulut on lyöty yhteen. Rahaa paloi tänäkin kuukautena paljon, ylimääräisten hankintojen sekä eläinlääkärikäytien takia.



Tallitarvikkeet koostuvat olkipelletin ostosta, uudesta jakkarasta sekä kentän aitojen korjauksesta. Inhimillinen summa tällä kertaa! Valmennuksessa kävin kahdesti ja maaliskuussa toivottavasti tämä on isompi kulu. Harvoin toivoo rahaa kuluvan, mutta nyt toivon.

Irman eläinlääkäri maksu koostuu jalkojen kuvauksesta sekä matolääkkeestä. Jaoin kaksi matolääkettä kolmelle kaviokkaalle.

Alma sai uusi varusteita messuilta; Riimuja kolme kappaletta, linimenttejä ja pesusetin. Lisäksi ostin jo aiemmin Back on trackin kinnersuojat.  Riina-ponin varusteet koostuvat myös messuostoksista; uusi riimu, jalkkarit ja suojat. Rehutkin koostuvat messuostoista, sillä hepat saivat ison ämpärin nameja. Ei nämä nyt niinkään rehuja ole, ennemmin venyttelyyn tarkoitettavia herkkuja.

Alma eläinlääkäri kulu sisältää kaksi rokotusta ja matolääkkeen. Aloitin rokotusohjelman kokonaan alusta, jolloin kertoja tuli kaksi. Riinalla on pelkkä matolääke.

Kulut pysyivät mielestäni erittäin maltillisena, mutta toivottavaa olisi saada summaa vielä alaspäin.

Plussaa syntyi tässä kuussa aika paljon, kun myin Irman vanhoja kamoja. Yhteensä näistä kertyi 170 euroa. Vielä löytyy jonkin verran ylimääräistä tavaraa odottamassa myyntiä

Jäin niin sanotusti tappiolle tässä kuussa vain 647,32 ja se taas kuulostaa aika hyvältä, kun miettii ns ylimääräisiä eläinlääkärikuluja, joita ei kovin usein onneksi ole.

Nyt hevosia on tällä hetkellä yksi vähemmän. Kuiviketta menee vähemmän, kuin myös muuta talliin liittyvää. Rehukulutkin tippuvat hieman jatkossa.

Tähän kuuhun olisin voinut vielä sisällyttää Alman oston ja omistajavaihdoksen hinnan. Ne on kuitenkin sellaisia kuluja, jotka jätin pois.

Miten sun helmikuu meni?

GoExpo Horse 2020 Lauantai!

Saadessani bloggaajapassin messuille, ajattelin vierailla paikan päällä useampana päivänä. Hommahan meni pieleen tietysti töiden takia, joita paiskin perjantaina sekä tänään sunnuntaina.

Tämän vuoden messujen ensivaikutelma oli yllättänyt, positiivisella tavalla. Paikalla ei ollut ainuttakaan lehmää tai alpakkaan, vaan vain hevosia. Tuntui uskomattomalta nähdä näin iso muutos muussakin kuin nimessä. Ohjelmaa riitti jälleen jokaiselle, mutta harmillisesti osan joutui pakosti sivuuttamaan. Olisi aika siistiä jos tulevaisuudessa pystyisi kloonaamaan itsensä seuraamaan jokaista luentoa ja esitystä.


Saavuimme ystäväni Jonnan kanssa paikalle hyvissä ajoin ennen odottamaamme kouluratsastusklinikkaa, jota molemmat odotimme kovasti. Kouluratsastusklinikan sijaan sanoisin tämän olleen kouluratsastusdemo, josta irtosi hyvin pienessä ajassa hyvin paljon tärkeää asiaa.

Anna Von Went, joka klinikan jäljesti, on erittäin taitava ja pitkän linjan kouluratsastaja sekä valmentaja. Hän vaikuttaa olevan oikein jalat maassa tyyppi, joka suhtautuu asioihin vakaalla ammattitaidolla, mutta myös huumorilla.

Anna kertoi lyhyesti istunnasta, miten esimerkiksi jalan liiallinen painaminen jalustimeen vaikuttaa todella paljon istuntaan. Anna myös painotti ja näytti esimerkkejä suorasta ja vinosta hevosesta. Heräsin taas todellisuuteen miten tärkeää on keskittyä suoruuteen. Samalla Anna puhui paljon puolipidätteestä ja miten se taas vaikuttaa oikein tehtynä superpaljon kaikkeen tekemiseen.


Yksi pieni puolipidäte muutti aivan hurjasti hevosen ravia, jolloin itselleni tuli todellinen WOW-fiilis. On ilo katsoa taitavaa ratsastusta ja vielä hienompaa oli se, että huippuratsastaja keskittyy oikeasti aivan perusasioihin, jolloin jokainen alan seuraajaa ja ihan varmasti jotain irti!

Klinikan jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Mietin ensin somegaalan seuraamista, mutta koska lavaa ympäröi valtava määrä ihmisiä, päätimme jatkaa ostosten tekoa. Kojuja oli kivasti ja jokaiselle oli tyrkyllä jotain. Sorruin itsekin ostamaan ison läjän tavaraa, mutta kuten tapoihin kuuluu vain tarpeellista tavaraa.

Shoppailuiden jälkeen ajattelimme mennä seuraamaan kesken olevaa esteratsastusluokkaa. Ihmisiä oli kuitenkin niin paljon katsomossa sekä kentän ympärillä, että käännyimme kannoillamme ja siirryimme vielä tutkimaan tarjontaa. Jäimmekin seuraamaan Satula.comin satulansovitus näytöstä, josta sain jälleen paljon irti. Olen paininut satulaongelmien kanssa aina kun meillä on ollut hevosia ja sain taas pari vinkkiä miten sovittaa itse satulaa. En ikinä luota pelkkään omaan arvostelukykyyni, vaan käytän siskoani hyödyksi.


Meidän vakkari satulakaupan, Paimion toimipisteen Marja Isotalo kertoi todella tarkasti ihan kaikesta miten voi tarkistaa satulan sopivuutta. Olen aina itse pitänyt ongelmallisena tarkistaa sopiiko paneelit koko matkalta hevoseen oikein, mutta tähänkin sain vastauksen erittäin helposti. Toivottavasti jokainen hevosen omistaja oikeasti pitää huolen siitä, että hevosella on sopivat varusteet. Tällöin välttyy isoilta ongelmilta. On hyvä muistaa, että kunnollinen satula voi olla arvokas, mutta halvan satulan klinikkakustannukset kasvavat myös suuriksi.


Viimeisenä omassa vuorolistassani oli Eläinlääkäri Katja Lappalaisen mielenkiintoinen luento hevosen ruokinnasta. Selväksi tuli, että heinäanalyysi on oikeasti tarpeen, sillä sen pohjalta tietää lähes kaiken. Jos heinässä on liian vähän valkuaista, tulee sitä antaa lisänä purkista. Jos taas sokeria on liikaa, tulisi olla todella tarkkana! Liika sokeri voi olla hevoselle hengenvaarallista metabolisen oireyhtymän tai kaviokuumeen takia.

Hevosen ruuansulatus on todella mielenkiintoinen. Tuntuu, että ymmärrän taas paljon enemmän ruokinnasta, kun tajuan miten suolisto toimii. Ja tajuan myös sen miten tärkeää riittävä veden juonti on ja mihin se uloste oikein jää jumiin, jos hevonen kärsii ummetusähkystä.

Messut olivat tänä vuonna hyvä kokemus. Sain tehtyä tarpeellisia hankintoja, näin tuttuja. Pakko muuten mainita, että tänä vuonna uskalsin sanoa Muuliprojektin Kaisalle moi! Aiempina vuosina en ole uskaltanut. Somettajien Meet and Greet kiinnosti minua, mutten vielä uskaltanut mennä juttelemaan sometutuille tai ns. "idoleille". Kaisa on niin sellainen aito, että hänelle uskalsin hiukan höpistä niitä näitä.



Ostoksista en ajatellut tehdä sen isompaa esittelyä. Karvariimun sai kympillä ja Venla sai ponillensa siniset jalkkarit reilulla kahdellakympillä. Mukaan tarttui linimenttejä, heppanameja, riimuja, hanskat, suojat ja jakkara! Hintaa näille kaikille tuli noin 155 euroa. Nyt voikin taas hetken olla ostamatta mitään!

Iloista messupäivää vielä tänään meissuilla kävijöille!