tiistai 1. syyskuuta 2020

Ensimmäistä kertaa uuden opettajan istuntatunnilla

 Mulla oli tänään Hemmon kanssa ensimmäinen valmennus. Mietin pitkään onko järkeä vielä, kun ruunan kanssa ei voi vamman takia kuin kävellä. Totesin kuitenkin hyvin nopeasti, että omaa istuntaa voi korjata aina!

Opettajana meillä tällä kertaa oli Mira Sinerkari, joka on opiskellut liikunta-alaa varsin monipuolisesti. Hänen opetussuuntansa on CwC, eli Coaching with Connection. Tämä menetelmä on tullut minulle tutuksi Katariina Alongin kautta, jonka Hevonen, opettajani -podcastia olen kuunnellut. Osallistuin talvella hänen järjestämälleen verkkokurssille, joskin hieman laihoin tuloksin hevospuutteen vuoksi. Menetelmä kiinnostaa minua todella paljon, sillä mukana on myös ihan oikeasti tunne.

Alkutunnista kädet roikkuvat todella alhaalla

Miran kanssa keskityimme tänään muutamaan asiaan. Ihan aluksi korjasimme hieman jalan asentoa ja lyhensimme jalustimia muutaman reijän, jottei jalka olisi liian suorana. Tuntui vaikealta, sillä minulla kävi taas samat kuin viime istuntatunnilla; minulta lähti tunto vasemman puolen jalkapöydästä ja varpaista. Asia korjaantui helposti siirtämällä jalkaa hieman "takaisinpäin".

Tästä pääsimme korjaamaan seuraavaa kohtaa vikalistassa, joka tällä kertaa oli ylävartalon lievä taaksepäin kallistuminen. Kun Mira korjaili asentoani hieman eteenpäin, tuntui kuin olisin istunut todella voimakkaassa etukenossa, mutta todellisuudessa olinkin suorassa. Aika uskomatonta. Mulla on aina nimittäin ollut sellainen könötys, mutta viime talven aikana sitä saatiin korjattua pois, mutta näemmä hieman liikaa.

Käsiä korjattiin paljon ylemmäs

Kun istunta muuttui paremmaksi, oli aika puuhailla pysähdysten parissa. On muuten metka fiilis kun on kuvitellut osaavansa pysäyttää hevosen istunnan kanssa, mutta nyt kun asento oli hieman eri, oli kaikki paljon helpompaa. Korjasimme käsien asentoa paremmaksi ja yhdistimme mukaan hieman kelluvaa kättä, niin pysähdyksistä tuli oikeasti tosi mageita!

Viimeisenä harjoituksena kevensimme takaosaa aluksi siirtämällä istuinluiden asennon muutoksella sekä käyttämällä samanaikaisesti kättä ja jalkaa varoen, mutta muutaman toiston jälkeen pelkkä istuinluiden asennon muutos sai aikaan toivotun reaktion. Hemmo kun on ratsastettavuudeltaan todella hieno hevonen, on se myös istunnalle herkkä. Harjoitus sai aikaan peruutusreaktion, sillä siirsin omaa yläkroppaani tarkoituksetta. 

Hemmo ja hänen ihastuttavat korvansa.

Tunnista jäi minulle erittäin hyvä fiilis. Aioimme ehdottomasti jatkaa tunteja nyt joka viikko, toivottavasti reilun kuukauden jälkeen saamme ottaa mukaan myös ravia. Tämä käynti aika on kuitenkin tuonut mulle niin paljon, että ihmettelen oikeasti miksen aikaisemmin ole malttanut harjoitella käynnissä muuten kuin talven jäätikkökeleillä. Suosittelen aivan jokaiselle ratsastamaan hevosen kanssa käyntiä, sillä se on oikeasti todella vaikeaa!

Se tunne, joka mulla oli alas tullessa oli todella iloinen ja onnistunut. Tunsin niin voimakasta onnistumisen tunnetta ja hyvää mieltä, että jäin jälleen miettimään miksen ratsasta useammin. Mulla on niin upeat hevoset, että nyt pitää ryhdistäytyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti